Jotkut asiat elämässäni ovat muuttuneet vuodesta 2015, jolloin ystäväni Reijan kanssa kehitimme ja toteutimme Kosketusta arkeen-työpajoja. Olin silloin kumppaniani kaipaava nuori leski, ja etsin ja löysinkin kosketusta arkeeni shiatsuopintojen ja meditaatioharjoituksen kautta. Kehittämämme Kosketusta arkeen-työpajamme yhdistivät nämä kaksi. Tilan luominen läsnäololle ja kuuntelevalle kosketukselle antoivat mahdollisuuden käsinkosketeltavan pehmeän yhteyden ihmisten välillä.
Elämäntilanteeni on nyt hyvin erilainen. Olen pian 5-vuotiaan touhutytön totaaliyksinhuoltaja. Minulla on enemmän kosketusta arjessani, mutta myös paljon ns. pärjäämistä. Korona loi "turvavälin" ihmisten keskuuteen, ja arkiset halaamiset jäivät perheen ulkopuolisten kanssa pariksi vuodeksi melkein kokonaan pois. Vanhempieni ja minun välinen tunnekieli on ollut halaukset, mutta ne ovat vähentyneet koronan luoman varovaisuuden myötä. Lapseni kanssa olen kokeillut satuhierontaa, mutta se kuulemma hieman kutittaa. Sylittelemme ja halailemme kyllä, mutta arjen kosketustilanteet ovat liian usein nopeita. Vauvavuonna en oikeastaan kaivannut muuta kosketusta, mutta mitä enemmän vauhtia on tytölleni tullut niin sitä enemmän kaipaan viipyilevää kosketusta.
Suutarin lapsella ei siis ole kenkiä, joten päätin puhaltaa henkiin Kosketusta arkeen-konseptin.
Suutarin lapsella ei siis ole kenkiä, joten päätin puhaltaa henkiin Kosketusta arkeen-konseptin. Otin pienimmän mahdollisen askeleen ja kutsuin ystävän ja naapurin kokeilutyöpajaan kotiini. Kehitimme viime hetkellä toisen osallistujan, joka on myös joogaohjaajakollegani kanssa, kosketusharjoitusta niin, että se tehdään tuolilla lattian sijaan. Kosketusotteista muodostui yksinkertaisia, jotta koskija ei ala liikaa "opettelemaan" vaan voi keskittyä käsien kautta kuunteluun ja läsnäoloon. Aloitimme työpajan lyhyellä meditaatioharjoituksella, ajatusten jakamisella aiheesta ja koskettamalla selällä toisen selkää. Siitä siirryimme tuolilla tehtävään kosketusharjoitukseen, joka aloitettiin hartioista ja päästä, jonka jälkeen siirryttiin käsiin ja lopuksi jalkoihin. Teimme paljon pitelyjä ja sivelyjä, mutta hieroimme myös monella kosketusta kaipaavaa kallonpohjaa.
Olohuoneeseeni syntyi pehmeä syli, jossa jokaisella eleellä oli merkitys. Omaa ja toisen hengitystä oli aikaa kuunnella. Oli henkilökohtaisesti erittäin merkityksellistä huomata, että Kosketusta arkeen-ohjaaminen toi esille työn imun, ja ohjaus syntyi kuin itsestään. Luottamus siihen, että tämä juttu on tärkeää juuri tässä ajassa, vahvistui.
Voisiko Kosketusta arkeen-työpaja tukea sinun työyhteisösi tai ihmissuhteesi hyvinvointia? Tutustu lisää työpajavaihtoehtoihin Palvelut-osiossa.
“Parasta oli yhteinen pysähtyminen kosketuksen avulla, yhteyden kokeminen omaan itseen ja toiseen ihmiseen. Työpaja muistutti jälleen kosketuksen voimasta ja tärkeydestä, siitä miten kosketus luo siltoja ihmisten välillä.”
- palaute työpajasta
“Parasta oli rauhallisuus, irrottautuminen arjesta. Tuntui, että opin uutta, ja aion kokeilla kosketusta myös perheenjäsenten kanssa.”
- palaute työpajasta
“Mielelläni suosittelen työpajaa kenelle vain mm. auttamaan stressin lievittämisessä, palauttamaan yhteyden itseen ja luomaan yhteyttä toisten kanssa. Varmaan on tärkeää, että ihmisillä on riittävä ennakkotieto siitä, mitä työpajassa tapahtuu ja mahdollisuus itse valita, haluaako osallistua siihen.”
- suositus työpajasta
“Voin suositella työpajaa kaikille, joille kynnys toisen (ei välttämättä kaikkein läheisimmän) ihmisen koskettamiseen ei ole korkea. Ihmiset, jotka kokevat toisen ihmisen kosketuksen kiusallisena, eivät välttämättä saa työpajasta samaa hyvää oloa, joka itselle jäi (mutta he tuskin hakeutuisivatkaan vastaavaan työpajaan). Mutta omasta mielestä tämä oli ihanaa ja suosittelisin kaikille kosketukseen luontevasti suhtautuville!”
- suositus työpajasta
Comments